Niihin tullaan tapaamaan tuttuja, harrastamaan liikuntaa ja saamaan raitista ilmaa.
Tosin suomalaisen näkökulmasta paikalliset puistot ovat kooltaan kuten edesmennyt ystäväni Saara asian ilmaisisi: "kuin akka hammeensa levittäis" eli pieniä kooltaan.
Siksi ihmisillä ei ole paljon vaihtelunvaraa; kaikki kiertävät lukuisia kertoja pienen puiston ympäri kuka mitenkin; joku hakkaa toisella kädellään kroppaansa kävellessään, joku heiluttelee käsiä edestakaisin, joku kävelee takaperin.
Itse Pohjois-Suomen laajoihin metsiin tottuneena kaipaisin tilaa; Helsinginkin ulkoilualueilla tulee mielestäni liikaa ihmisiä vastaan, tämä on lähinnä oravanpyörä, en voisi kuvitella "lenkkeileväni" tällaisessa minipuistossa.
Lisäksi vaikka Taiwanissa on runsaasti sateita, puistot ovat pääasiassa savimaata; ruoho ei kuulemma pysy maan köyhtymisen takia, kertoi puistonpenkkikaverini setä X.
Tosin puistoon on istutettu ruohomattoja ja kasteluauto käy joka päivä kastelemassa sitä, nyt kun nuo sateet on aika harvassa taas. Mutta suurin osa puistoista on pölisevää savimaata, jota puistotalkkarit käyvät vähä väliä lakaisemassa puhtaaksi puista putoilevista lehdistä luuta pöllyten.
Jo heti ensi käynneistäni lähtien huomasin että puistossa hengailevat samat ihmiset samoihin aikoihin.
Kyttyräselkäinen vanha mies, nainen joka tulee ystävättärensä kanssa joka päivä n.15 aikaan pienen paviljongin tyyppiseen ja alkaa vetää tanssijumppaa heille kahdelle kotijumppatyyliin.. Musiikki on aina sama.
Joukossa on kaiken ikäisiä ihmisiä.
Puiston koirat jo tunnistankin. Ne kaikki jättävät viestin saman pömpelin juureen lähelle puistonpenkkiä, jolla minä aina istun..;)
Olin aiemmin huomannut että samalla penkillä istui joskus vanhempi setä X.
Päädyin valitsemaan saman penkin, koska eka vakipenkilläni tippui koko ajan pikku murkkuja puista niskaan..
Olin yleensä aiemmin puistossa kuin kyseinen setä ja lähdin aiemmin pois, mutta nyt kun vielä jumppaan jalkaani enkä pääse kovin kauas, olen asuntoni kuumuutta ja viereisen rakennustyömaan melua paossa puistossa sen ajan kun en käy kaupassa tai pese pyykkiä tms.
Joitakin päiviä sitten tämä vanha setä uskaltautui viereeni istumaan.
Hän henkäisee vähän aikaa, jättää vesipullon ja lippiksen penkille ja lähtee sitten töpöttelemään puistoa ympäri ja tulee taas henkäisemään penkille ennenkuin tekee toisen kierroksen. Näin joka päivä.
Eilen hän tervehti tullessaan ja kun hän tuli kierrokseltaan, aloin jutella hänelle kiinaksi.
Molemminpuolinen ymmärtäminen oli tosin vaikeaa, koska hänellä ei luultavasti ole alahampaita, ehkä hänellä on ollut halvaus tms.(hän on 80v) joka vaikeuttaa puhumista.
Hoksasin myös että hänen äidinkielensä ei ole kiina vaan paikallinen minnanin kieli ja siksi ei ymmärrä kiinaani kovin hyvin.
Tänään puistossa ymmärsin jo vähän paremmin häntä ja minä hänen puhumaansa vaikka kumpikin toteaa välillä "ting bu dong"-- "kuulee, ei ymmärrä".:)
Koska juttelemme keskenämme, ohitse menee paljon muita uteliaita ihmisiä, joten oletan että muitakin puistotuttavuuksia on tulossa vielä.
Puiston orava tuli samalla kutsunaksutuksella paikalle kuin suomalaisetkin oravat, mutta valitettavasti huijasin, ei ollu pähkinöitä, ei..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti