Unohdinpa sitten taas kerran että kun kävellään ja varsinkin kun kävellään kaupungissa jossa joka kaupan edessä lattiakorkeus vaihtelee, niin silloin keskitytään siihen kävelyyn eikä räplätä puhelinta, vaikka olisi kuinka kiire katsoa karttaa.. Eli kiireellä älä tee täällä mitään, unohda kiire Suomeen! Muuten täällä voi sattua jotakin pahempaakin liikenteessä..
Onneksi kaksi herttaista opiskelijatyttöä tuli auttamaan ja koska shokissa ja pystymättä seisomaan tuo vähäinenkin kiinan taitoni kummasti katosi, tytöt soittivat puolestani ystävälle, jonka tiesin olevan lähellä, koska en olisi osannut selittää osoitetta puhelimessa kiinaksi kuin jollekin joka tietää paikan hyvin.
Ystävä tulikin skootterilla paikalle ja hän sitten soitti sellaiset ystävät paikalle, jotka voisivat viedä minut autolla ensiapuun ja auttaa kieliasioissa siellä.
Koska jouduin odottamaan heitä hetken yksin, muitakin avuntarjoajia tuli paikalle, mutta kerroin heille että asia on jo hoidossa.Joten täällä ei näköjään tarvitse pelätä että ihmiset vain kävelevät ohitsesi, jos olet loukannut itsesi.
Kun saavuimme klinikalle, vahtimestari lähti heti hakemaan pyörätuolia, koska näki etten voi kävellä. Sisäänotto tapahtui ripeästi; ensin yksi sairaanhoitaja otti perustiedot ja laittoi ne koneelle ja ystäväni menivät sitten toiselle luukulle vakuutuskorttini kanssa ja kohta sen jälkeen ensimmäinen lääkäri tuli katsomaan jalkaani.
Koska en pystynyt kunnolla varaamaan jalalle, sain määräyksen röntgeniin. Sinnekin pääsin kutakuinkin heti. Verrattuna Suomen röntgeniin, täällä kuvia otettiin vain parilta kantilta (kun on tullut kompuroitua toinen nilkka samoin jo pari krt niin tiedän..;) ) ja minkäänlaista säteilysuojusta muulle kropalle kuvauksen ajaksi ei annettu.
Tuloksia odotellessani katselin klinikalle saapuvia tapauksia; kipuilevan mummon toi perhe ja poliisin kera tuli nuori poika jolla oli alaselässä paha ns.asfaltti-ihottuma. Veikkaan että hän oli ollut matkustajana t.ajajana skootterissa tms vammoista päätellen.
Kaiken kaikkiaan ensiapuklinikalla oli ripeää toimintaa. Passia olisi tarvittu, mutta koska en sitä kantele mukanani, ensihätään riitti skannattu kuva passista tabletissani, koska ainoan passinkopioni olin antanut asunnonvuokrauksen yhteydessä vuokraajalle.
Lääkeallergioista kysyttiin ja sain kipupiikin käsivarteen (niitähän ei kyllä ulkomailla suositella..)ja lisäksi vielä särkytabletin. Niitä annettiin vielä mukaan lihasrelaksanttien ohella. Sain ohjeet tulla uudestaan tarkastettavaksi 5 päivän kuluttua passi mukanani.
Se mikä oli erikoista, oli se että vaikka sain lääkkeet ja sairaalan jääpalapussipyyhkeen mukaan, en saanut minkäänlaista tukisidettä jalkaani! Kun sitä ihmettelin, kertoivat syyksi sen että jos paikalliselle täällä sellaisen laittaa, hän ei lepäilekään, vaan lähtee heti kävelemään..ei kyllä kuulostanut kovin vakuuttavalta.
Sairaala ei näköjään suoraveloita vakuutusyhtiötä, joten rahaa pitää olla joko itsellä t.ystävillä mukana. Minun tapauksessani lompakossani olleet rahat eivät olisi riittäneet, enkä huomannut siinä tohinassa kysyä käykö pankkikortti (ainakaan Tainanissa ei käy kuin isoimmissa kaupoissa mitkään kortit, mutta jos käy, sitten käy myös debit pankkikortit t.luottokortit), joten ystäväni maksoivat alustavasti.
Summa oli euroissa vajaa 60€, joka ei mielestäni ollut paha hinta koska siinä oli jo kaikki. Nähtäväksi jää mitä uusintavisiitti ensi keskiviikkona maksaa. Käyntiin annettiin heti ihan varattu aika.
Joten puristussiteen löytämiseksi tie kotiin kävi apteekin kautta ja sitä jouduttiinkin tovi etsiskelemään.
Klinikalla oloaikanani ystäväni oli jo informoinut paikallisella whatsappilla eli Linella tapahtuneesta paikalliselle ystäväpiirille ja kysellyt minulle pyörätuolia jne.;).
Yksi ystäväpariskunta saapuikin sairaalaan kokoontaitettavan pyörättömän "rollaattorin" kanssa. Sen sain kotiinvietäväksi ja kyllä siitä onkin apua etenkin kylpyhuoneen kaltevalla lattialla, etenkin kun lattia on märkä.
Paikalliset ystävät ovat jo tarjonneet kauppa-ja ruoantuomisapua ja samaan aikaan minun kanssani saapunut espanjalaispariskunta laittoi viestiä että kun asuvat kadun toisella puolella, voivat käydä kaupassa.
Mutta tänään meillä on tervetuliaispartyt, joita en aio jättää väliin mistään hinnasta; meitä on tullut 5, myös yksi pariskunta Koreasta ja lähtee 4, joten samalla on myös yhden perheen läksiäiset.
8.11.2017 ***************************
Olin päättänyt selviytyä kiinaksi ilman ystävieni apua sairaalan tsekkikäynnistä, joten otin taksin ensiapupolille josta ohjattiin vastapäiseen rakennukseen.
Sairaalan polikliiniset osastot näyttivät ihan samoilta kuin Suomessa, ainakin ulospäin, vaikkakin tämä kiireetön päivystys/tsekkipoli oli järjestetty erilailla kuin meillä.
Oli yksi iso aula, jossa penkit oli järjestetty lähekkäin samaan tyyliin kuin lentoaseman odotustiloissa. Odotustilassa oli ainakin 10 eri lääkärin vastaanoton ovi.
Joka ovella oli sähköinen taulu, jossa jokaisella ilmottautuneella potilaalla oli oma, jo ilmeisimmin etukäteen varatessa annettu numero ja sen kohdalla sukunimi ja oven yläpuolen taulusta näki mikä numero oli kulloinkin käsittelyssä.(kts.kuva ovesta alla ja sairaanhoitajan takana taulu)
Minun numeroni kohdalla luki isolla NONAF..
Olin todella tyytyväinen kielitaitoni edistymiseen, koska paria sanaa lukuunottamatta sain hoidettua koko käynnin ortopedin ja sairaanhoitajan kanssa kiinaksi.
Maksu käynnistä oli n.vajaa 15€ ja se maksettiin alakerran suuressa aulassa, jossa laskin ainakin parikymmentä kassapistettä. Ihmisiäkin oli paljon, mutta koska maksupisteitä oli vastaavasti, kauaa ei tarvinut täälläkään odottaa.
Aulassa ei Suomesta poiketen vallinnut mikään sairaalamainen tunnelma. Siellä kun oli flyygeli, jota pianisti soitti ja samalla kun jonotit vuoroasi, saatoit samalla rentoutua kuuntelemalla Richard Claydermania..;)
Starbuckin kahvilasta olisi saanut kahvia.
Hain vielä ensiapupolilta lääkärintodistuksen, mutta passiani eivät nyt sitten kuitenkaan tarvinneetkaan..;)
Samana päivänä eräs ystäväni joutui jalkaleikkaukseen, koska 3kk sitten moottoripyöräonnettomuuden jälkeinen leikkaus ei ollut onnistunut.
Hänelle alettiin ystävien puolesta järjestää heti huolehtimisketjua sairaalaan.
Taiwan kun on niitä maita, joissa sairaanhoitaja hoitaa kyllä vammaa, mutta ei esimerkiksi auta vessaan, sairaalassa ei tarjota ruokaa jne.
Jos jollakulla ei ole omaisia t.ystäviä. jotka voisivat huolehtia esim. vanhuksesta leikkauksen jälkeen, hänelle järjestetään apuhenkilö, mutta jos ymmärsin oikein tästä kysellessäni, sellaisen ihmisen järjestäminen on kallista. Kuka sen maksaa jos ihminen on köyhä, jäi vielä kysymättä.
Taiwanissa on kuitenkin Kela- kortin tyyppinen, mutta yksityinen sairausvakuutus käytössä ja yleensä täällä työssä olevat ulkomaalaiset saavat sen työpaikkaetuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti