Tässä postauksessa katsotaan järveä järveltä päin ja katsotaan mitä kävelyreittejä alue tarjoaa sen lisäksi että aiemmissa postauksissa mainituilla pyöräreiteillä voi toki myös kävellä.
Veneet järviristeilyille lähtevät siis joko Shueishesta tai Ita Thaosta ja voit ostaa joko pelkän menon tai meno-paluun. Jos ostat vain menolipun, voit tulla ennen klo 18 takaisin järveä kiertävällä bussilla, mutta tarkista aikataulut, koska jos vika bussi meni jo (silloin on sitäpaitsi jo pimeä) ja joudut turvautumaan taksiin, tällaisella turistialueella eivät päde normi kaupunkitaksihinnat, vaan hinta on yleensä könttäsumma ja saattaa olla satoja Taiwanin dollareita, hyvinkin esim.NT$500.
Vertailun vuoksi; kaupungissa taksin minimimaksu on NT$85 ja NT$95llä ajaa jo pitkälle.
Veneet lakkaavat kulkemasta n.klo 17 aikaan jolloin pimeys laskeutuu.
Veneristeilyfirmoja on useita ja kun tulet laiturialueelle, näytä lippua jnkn veneen miehistölle, niin he näyttävät mistä sinun veneesi lähtee.
Jos sinulla on siis sellainen aiemmissa Sun and Moon Lake postauksessa mainittu hop-on-off-tyyppinen meno-paluulippu, voit pysähtyä missä tahansa laiturissa ja jatkaa saman firman veneellä seuraavaan paikkaan.
Tarkista vaan etukäteen, missä kaikissa satamissa vene pysähtyy ja missä järjestyksessä..nimittäin kun bussipysäkkienkään puolella yhtä pysäkkiä ei sitten kuitenkaan ole (Chaowu Dwarf puuttuu vaikka bussiaikataulun mukaan pitäisi pysähtyä siellä)
Oma veneeni lähti Shueishesta ja meni suoraan Ita Thaoon josta kävelin Formosan Aboriginal Villagen kaapelivaunuasemalle n.20min.
Kannattaa jättää aikaa Ita Thaoonkin, koska sieltä löytyy hyviä katuruokapaikkoja ja kivoja pieniä matkamuistomyymälöitä, joita on hankala löytää kaupungista; yhdessä kojussa myytiin erimuotoisia tuoksusaippuoita ja yhdestä ostin 10 x 2 pakkauksen puisia kauniistikuvioituja syömäpuikkoja ystävälle lahjaksi.
Palatessa vene pysähtyi Syuanguangin venesatamassa; siellä on näköalatasanne järvelle päin ja jos on kiinnostunut buddhalaistemppeleistä, Syuanguangin ja Syuanzangin temppelit ovat kävelymatkan päässä satamasta ja Syuanguangin temppelistä on näkymä järvelle.
Mitä tulee kävelyreitteihin, niin vaikka reiteillä on urheilullisilta kuulostavat nimet; esim. Tutingzai Hiking Trail (1,3km), Shuiwatou (0,6km) jne, älä kuvittelekaan meneväsi millekään raskaalle kuntopolkulenkille jonne tarvisit urheilutrikoot ja maastokengät/lenkkarit..;)
Taiwanilaiset nimittäin ovat näköjään niin mukavuudenhaluisia että nämä "trailit" on rakennettu joko betonista tai ne ovat puisia kävelysiltoja. Ei siis mitään rankkaa patikkaähkimistä, vaan voit lähteä lenkkeilemään näille traileille melkeinpä korkkarit jalassa.
Tutustuin tähän ilmiöön vuosi sitten käydessäni eka krt Taiwanilla ja mennessäni hienosti ulkoiluvaatteissa käymään muutaman "trailin" saaren itäosassa Taroko Gorgen luonnonpuistossa. Sitä pettymyksen määrää! Sitä paitsi jokainen "traili" oli niin lyhyt että hyvä jos 200m..
Joten nyt kun halusin mennä käymään tämän "sammakkotrailin",
Shuiwatoun (rantavedessä on patsas jossa päällekkäin monta sammakkoa ja riippuen montako sammakkoa näkyy, vesi on enemmän tai vähemmän korkealla), arvasin ettei tarvii varustautua sen kummemmin; minulla oli korkeat sandaalit ja muuten säähän sopiva vaatetus; hikeä näillä poluilla ei suomalainen saa aikaiseksi jos ei satu helle olemaan..;)
Samassa bussissa jonkun toisen trailin alkupäähän oli kaikesta päättäen menossa englantilainen/australialainen yksinmatkustava rouva. Tunnistin heti ihmistyypin "en-halua-puhua-sinulle-vain-siksi-että-kumpikin-ollaan-ulkomaalaisia-koska-en-kaipaa-juttuseuraa"--tapaukseksi. Tapasin heitä pari viime vuonna Taroko Gorgella, taisivat olla Australiasta..;)
Vaatteista päätellen täti oli menossa retkeilemään trailille ja ei ollut aiemmin käynyt Taiwanilla---hän oli yhtä totisesti valmistautunut retkipäivään kuin minä viime vuonna, ja takuulla ihmetteli minun "kevytkenkäistä" pukeutumistani..;) Ajattelin että kylläpä juttu hänelle selviää määränpäässä..;)
"Sammakkoreitillä" minulle itselleni selvisi kaksi asiaa; reitti olikin paljon pidempi ja johti rantasiltaa pitkin kaapelivaunuasemalle ja siten myös Ita Thaoon asti ja suurimman osan matkasta olisi voinut myös pyöräillä, vain alku oli portaikkoa alaspäin ja joku tulikin Ita Thaon päästä vastaan pyörällä.
Toinen minulle selvinnyt asia oli että vaikka kävelylaitureilla on kissankokoiset kieltokyltit että luonnonsuojelualue, ei kalastusta eikä asuntolaivoja, niin se on selvästikin paikallisille vain ehdotus (kuten liikennesäännötkin) ja pari hemmoa oli pistänyt pystyyn ainakin kymmenkunta kalastussiimaa kävelysillalle ja väittivät ettei kala syö..kyllä niitä näkyi muuten hyppelevän välillä pintaan asti muualla. Asuntolaivoja lahdelmassa oli myös, epäilemättä samojen kavereiden.
Metsässä näin kauempana vilauksen mellastavista apinoista, mutta alkupään taulussa apinoiden ohella varoitetuista käärmeistä ja ampiaisista ei onneksi näkynyt jälkeäkään..
Järvestä vielä sen verran että siellä on vain yksi pieni saari, sekin tosin hajoamaisillaan oleva saari, Lalu, joka muutama vuosi sitten tapahtuneessa suuressa maanjäristyksessä alkoi hajota palasiksi. Saari on paikallisen alkuperäiskansan, thaojen, pyhä paikka, mutta se näytti niin hauraalta veneellä ohimennessämme että hekään tuskin voivat enää käydä siellä esim. mitään rituaaleja toimittamassa. Muilta se ainakin on kielletty.Siis saarelle meno, rituaaleista en tiedä..;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti